• Jane

Introvertti ekstroverttien äitinä



Pienenä, noin 5-vuotiaana tyttönä julistin, kuinka en voisi hankkia lapsia, sillä minusta tulisi taiteilija ja varmasti vahingossa unohtaisin lapseni "johonkin nurkkaan vain."

Noh, joku selkeästi paikansi ongelman, keksi siihen ratkaisun ja antoi minulle lapset, jotka todellakaan eivät antaisi unohtaa itseään yhteenkään nurkkaan.

Mahtavaa! Hajamieliselle introvertille vilkkaat, ekstrovertit lapset! :)


Ennen kuin istuin tätä pohtimaan, olin juuri häätänyt jokaisen lapsen yksitellen pois vetoamalla omaan oikeuteeni olla puhumatta kenellekään, jos fiilis ei anna myöten.

Ja nyt ei antanut.

Oli aika tuijotella seinää.


Tuota olen joutunut opettamaan, perustelemaan ja hokemaan lapsilleni:

"Älä ota tätä henkilökohtaisesti, mutta ei riitä energia nyt olla sosiaalinen. Palaathan asiaan hieman myöhemmin uudestaan? Kiitos hei."

Noin suoraan voi tosin sanoa vasta isommille lapsille (muuten, teini-ikäinen, jos joku, ymmärtää mistä puhut.)

Pienemmille ei tarvitse sanoa mitään,

lukittaudut vain vessaan.



Super ekstrovertit lapseni ovat vuosien saatossa oppineet ymmärtämään ja kunnioittamaan introvertin maailmaa.

Aina ei vain jaksa olla minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa.

Ja silloin vain todella akuutteihin asioihin voi hakea audienssia.


Meillä hiljattain oli esimerkiksi keskustelu, joka meni näin:

Lapsi: "Äiti!?"

Äiti: "ÄLÄ."

Lapsi: "Okei! :)"


Mutta oli siinä myös itsellä opeteltavaa, etten tuntenut huonoa omaatuntoa sen vuoksi, että tarvitsin aikaa ihan vain omille ajatuksilleni.

Että minun piti päästä lataamaan akut yksikseni, jotta pystyin olemaan taas sosiaalinen ihminen. Joskus oli vaikea sanoa suoraan, ettei ollut juuri sillä hetkellä tavoitettavissa, vaikka paikalla olikin. Nykyään olen siinä jo aika hyvä!


Introvertille tuttuun tapaan väsyn sosiaalisista tilanteista. Vaikka nautinkin olla ihmisten parissa, niin on myös se kolikon kääntöpuoli:

sen jälkeen haluan olla rauhassa.

Vitsailenkin, että rakastan ihmisiä siihen pisteeseen asti, että lopulta haluan vain, että minut jätetään rauhaan! :D



Olen oppinut ekstroverttien lasteni myötä paljon.

Esimerkiksi small talkia. Sosiaaliset taitoni ovat hioutuneet hiekkalaatikolla lasten kanssa istuessa ja olen oppinut, ettei jokaiseen kohtaamiseen tarvitse antaa itsestään "kaikkea". Silloin myös energiaa säästyy.

Voi höpötellä niitä näitä sen sijaan, että puheenaiheet olisivat esim. kuolema, seksi, avaruus, henkimaailman asiat ja muut kiinnostavat, mutta myös raskaammat aiheet.

Sen lisäksi ihmiset eivät pidä sinua ihan niin outona, kun et heti lyö pöytään astetta syvempiä aiheita, vaan ihmettelet kanssaihmisen kanssa ennemmin vaikka sitä säätä.

(Sitä taksidermistin ammattia voit mietiskellä sitten kotona ihan itseksesi.)


Myös kotiäitivuosien jälkeen alkoi arvostamaan aikuista seuraa ihan toisella tavalla.

Tajusin sen, kun yllätin itseni viivyttämässä paketintoimittajaa jutuillani. Oli niin mukava nähdä IHMINEN!


Olen kaiken kaikkiaan kovasti tyytyväinen siihen, että olen saanut noin energiset ja ulospäin suuntautuneet lapset.

Vetävät minutkin välillä pois sieltä omista maailmoistani,

etten ihan unohdu johonkin nurkkaan vain :)

278 views

JOIN MY MAILING LIST

© 2023 by Lovely Little Things. Proudly created with Wix.com

  • Instagram
  • YouTube
  • Facebook
  • Pinterest
  • Black Facebook Icon
  • Black Instagram Icon