• Jane

Kesäloma ja kalsarinpesu-kurssi



Koronakaranteeniaika otti turhat luulot pois, enkä tällä kertaa edes yrittänyt valehdella itselleni, miten olen muka tajuttoman tehokas kotirouva koko kesäloman: käännän koko talon ympäri, heitän pois/laitan kiertoon kaiken tarpeettoman, pesen pyykkivuoren pois, siivoan, järjestelen ja sitten koti olisikin tiptop, piupau ja wowwow! Yap, in my dreams.


Tosiasia kun on, etten ole muuttunut ihmisenä mihinkään ja kotini on aina ja yhä ennemminkin riks, raks ja poks. Olisin luultavasti kyllä päässyt "haaveilemani" koti-urakan kanssa hyvällä pöhinällä ehkä juuri siihen pisteeseen asti, että olisin toden totta kääntänyt koko talon ympäri...

Jonka jälkeen inspiraatio olisi kadonnut yhtä nopeasti, kuin halut nähdessäsi miehen yllään ainoastaan tennissukat ja pikkuisen liian lyhyt t-paita.


Ja jälleen kerran olisin vain vaivoin päässyt (todella huonosti sijoittuen) maaliin "täydellinen koti" -urakkani kanssa. Eikä jälkeenpäin olisi ollut edes yhtään hyvä mieli. Kaikki kun ei vain ole "purkkienpyörittelijä"*-tyyppisiä ihmisiä. Miksi siis kiusata itseään? Ja vielä kesälomalla?


Joten kamat kasaan ja mökille karkuun kodin kaaosta!

Nakkaa vaan lapset uima-altaaseen muutaman puhallettavan kera ja itse voikin rauhassa olla vain luova!

...Ja tämäkin todellisuudessa sarjassamme "In my dreams" :D



"Täydellinen koti"-tavoitteen sijasta asetin hieman erilaisia tavoitteita tälle kesälomalle.

Ja tämän kesän tärkein tavoite oli, ettei minun tarvitse enää pestä jokaisen perheenjäsenen pyykkejä. Pyykinpesu on ultimaattinen inhokkini ja siitä kertoo myös taloutemme ikuinen pyykkivuori. Ja nyt ei puhuta vuoresta, jossa on kolmeen koneelliseen mahtuvat pyykit. Nyt puhutaan ihan OIKEASTA VUORESTA. Sellaisesta, jota voi oikeasti kiivetä. Niin juuri. Kerroinko jo, että vihaan pyykinpesua?


Pyykkiurakkani vähentämiseksi olen kesäloman aikana vetänyt kahdelle vanhemmalle pojalleni kurssia, jonka teemana on "pese itse kalsarisi." Vieläpä menestyksekkäästi! Ja nyt vanhin poika peseekin jo ihan itse pyykkinsä!

Tosin, kehitys ei tapahtunut lempeän äidillisellä ohjauksella (pelkästään), vaan perinteinen kantapää-koulu oli lopulta ainoa tapa, että saatiin pyykki-opit siirtymään teoriasta käytäntöön.


Ei ollut pojalla enää yhtäkään puhdasta vaatetta, jonka seurauksena pyykkäys-motivaatio pomppasi puolikkaasta promillesta, sinne täyteen sataan prosenttiin ja nykyään pesukone laulaakin päivittäin yllätyksellisen omatoimisen esikkoni ansiosta! Ehkä keskimmäinenkin pääsee vielä tämän kesän aikana etenemään opinnoissaan siitä koneen lataamisesta ja ON-nappulan painamisesta siihen, että ne pyykit pääsee poiskin sieltä koneesta ja vieläpä kuivumaankin?

Jonka jälkeen voinkin alkaa kaavailemaan jatkokurssia nimeltään "Kuinka tiskikone toimii?"



Vähän kyllä tässä kahdessa viikossa olen havainnut hermojen kiristymistä (kurssini menestyksestä huolimatta.)

Eikä niin vähääkään; on hetkiä, kun hermoillani pystyisi vingauttamaan kipakan viulusoolon.

Lapset tosin vaikuttavat tyytyväisiltä.

Mutta, kun kuuntelet monta päivää putkeen juttuja, joiden taso on about tämä (kuvitteellinen esimerkki): - Höhöhö, haluutsä kuulla hyvän pick up linen? - Noh? - "Onks sun vanhemmat jotai simpukoita ku sä oot tollane hedelmä?" hahahah ha. - HAHhahajjHahah!! - HAHAHEJhahahHkaka!!! Niin joo, se käy välillä vähän raskaaksi.


Vein tässä eräs kerta kahta vanhinta poikaani mökiltä kaupunkiin ja siinä hovikuskin virkaa toimittaessani, samalla näitä tosielämän Beavisia ja Butt-headia kuunnellessa, lipsahti syvä huokaus. Vanhin siinä ihmetteli: "Sulla on hermot kiireellä, miks?" Ja rehellisyyttä arvostaen vastasin: "En meinaa millään enää jaksaa noita teidän tyhmiä läppiä. Mä niin kaipaan älykästä seuraa." Vastaukseksi pojiltani sain pahoitteluja vallitsevasta tilanteesta, kuin myös toteamuksen, että no can do, he kun ovat kesälomalla nyt. Eikä se mitään. Kaikkea ei voi saada.


Tärkeintä kuitenkin, että kaikki ovat jokseenkin tyytyväisiä. Minä tyytyväinen siihen, että nyt 1/3 lapsista pesee itse pyykkinsä. Lapset tyytyväisiä siihen, että saavat viljellä huonoa, suodattamatonta huumoriaan ilman jälki-istuntoja.

Ja mies tyytyväinen siihen, että minä olen tyytyväinen.

No vitsi, vitsi. Mieheni on AINA tyytyväinen.

Onhan hänellä minut! <3



Olisin mielelläni laittanut tähän postaukseen tuoreempia kuvia lapsista tältä kesältä.

Mutta koska kaksi vanhinta ovat teinejä, eivätkä suostu kuvattavaksi ja nuorinkin on näemmä hankkimassa taas tänäkin kesänä rajatonta rusketusta, niin valitettavasti ei juuri löydy julkaisukelvollista materiaalia.


Mutta hei kiva, että on kesäloma! :)



*"Purkkienpyörittelijä" on rakkaan ystäväni keksimä termi, jolla viitataan Kodin hengetär-viboja värähtelevään naisihmiseen. Sellaiseen, jolla on kadehdittavan hyvä ote kodin sisustamisen ja yleisen järjestyksen suhteen.

JOIN MY MAILING LIST

© 2023 by Lovely Little Things. Proudly created with Wix.com

  • Instagram
  • YouTube
  • Facebook
  • Pinterest
  • Black Facebook Icon
  • Black Instagram Icon