• Jane

Neljäs lapsi? Now or never?


Varsinkin männävuosina, meidän kolmen pojan vielä ollessa pieniä, meiltä kysyttiin usein vieläkö meinataan lähteä "yrittämään tyttöä"? Ja ollaan vitsailtukin kolmen pojan jälkeen, että jos tosiaan lähdettäisiin yrittämään sitä tyttöä, niin saisimme varmasti kaksospojat! Jossain vaiheessa kolmannen lapsen jälkeen mietimme kyllä neljättä. Ei kovin tosissamme, mutta leikittelimme välillä ajatuksella. Lähinnä varmaan johtuen minun ikuisesta vauvakuumeesta (joka tosin hiljaksiin hiipunut olemattomiin kahden vanhimman tultua teini-ikään.)

Lähdin opiskelemaan pienimmän ollessa kolmevuotias ja samalla koko ajatus oikeastaan jäi kaiken sen muun elämän jalkoihin. Sen jälkeen ei ole tullut hetkeä, joka olisi tuntunut sopivalta neljännelle lapselle. Eikä ollut oikein edes hyvää syytäkään sille, miksi neljäs lapsi?

Meillä kun lapsia oli jo kolme. Ja käsiä yhteensä neljä. Ja yhdellä haluttiin vilkuttaa. Myös se tosiasia, että aloin odottamaan ensimmäistä lastani ollessani vasta 17-vuotias, mistä lähtien olen ollut "täysipäiväinen äiti", on yksi syy. Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa olen 42-vuotias, kun meidän kolmesta lapsesta nuorinkin on jo täysi-ikäinen. Ja se aika, jota vanhempana lapsensa saaneet elivät nuoruudessaan ennen lapsia, odottaa minua nyt siellä "toisessa päässä". Enkä ole valmis luopumaan siitä. Tietenkään se ei ole samanlaista, kuin täysin lapsettoman vapaus; äiti on aina äiti (ja isä aina isä), olivat lapset sitten minkä ikäisiä tahansa Jos nyt saisimme vielä neljännen lapsen, niin sen oman elämän alkaminen aikuisten lasten äitinä siirtyisi ja olisin takaisin lähtöruudussa pikkulapsiarjen keskellä. Eikä se enää houkuttele. Enemmän houkuttelee omien unelmien toteuttaminen: voi opiskella lisää, kehittää itseään, antaa työlleen itsestään enemmän, työskennellä ulkomailla ja vaikka muuttaakin ulkomaille, sekä nukkua päiväunet milloin haluaa. Sellaiset jutut houkuttelevat. Sekä se, ettei vessa aina haisisi hamsterinhäkille. Tosin tulevaisuuteen ei näe, niin tiedä jos joskus nelkytveenä iskisikin vauvakuume, enkä olisi vielä saamassa lapsenlapsiakaan ja tuntuisi hirveän tärkeältä saada vielä kerran kokea se kaikki uudestaan. Never say never. Mutta tähän hätään ei kuitenkaan ole suunnitelmissa enää yhtäkään ihmislasta. Tyydyn ihailemaan ja myötäelämään muiden kauniita kasvavia raskausvatsoja, syötävän söpöjä vauvoja ja sitä hassua pikkulapsiarkea. Ja itse hankin vaikka toisen koiran! (Toivottavasti mieheni ei lue tätä.)

...Muuuuutta voi myös olla, että tämä vedenpitävä päätös murtuu kuin majavien läpilahoista kepeistä kyhäämä pato, kunhan vain aika kultaa muistot koronakaranteenista kahden teinin, sekä yhden ikihöpöttäjän kanssa ja pian odoteltaisiinkin seuraavan munasolun irtoamista yhtä intona kuin puistokemisti kelan rahoja. Ei musta koskaa tiiä! :)

JOIN MY MAILING LIST

© 2023 by Lovely Little Things. Proudly created with Wix.com

  • Instagram
  • YouTube
  • Facebook
  • Pinterest
  • Black Facebook Icon
  • Black Instagram Icon