• Jane

Teiniäiti esikoiselle vs. Aikuisäiti kuopukselle

Pikainen pintaraapaisu tämän aiheen parissa!


Muiden suhtautuminen

Siinä ei ollut juurikaan eroa, sillä olin 18-vuotiaana ensimmäisen lapsen saadessani yhtä baby face ja ikäistäni nuoremman näköinen, kuin 24-vuotiaanakin ostaessani kuopukselleni vauvan purkkiruokaa, kun kaupan kassa kysyi silmät lautasina, ostokseni valmiiksi piipattuaan: "ONKO SULLA VAUVA!?"

Koska minua luultiin teiniäidiksi vielä 24-vuotiaanakin, niin muiden suhtautumisessa todelliseen teiniäiti-aikaan eroa ei ollut.

Ja pääosin ihmiset suhtautuivat hyvin.


Vauva-aika

Usein 18-vuotias on vielä melko kaikkitietävä ja niin olin minäkin. Siitä huolimatta, etten ihan kypsä aikuinen kaikilta ajatuksiltani ja asenteiltani vielä ollutkaan (omasta mielestäni tosin tietenkin olin) ei se vaikuttanut äitiyteeni negatiivisesti.

Ainakaan lapsen kannalta.

Itse sen sijaan (kaiken tietävänä) stressasin ja huolehdin jatkuvasti, etten vain pilaisi pienen ihmistaimeni herkkää psyykettä. Kaiken piti mennä oikein.


Vaikka olin nuori äidiksi, tiesin tasan tarkkaan millainen äiti haluan olla pienelle pojalleni: PARAS.

Tuohon päätökseen lisättynä vielä ne yhdessä yössä nollasta sataan heränneet, ylikierroksilla käyvät, nuoret äidinvaistoni niin huhhei!

Vellit ja soseet valmistin itse: kasvikset ja juurekset höyryttämällä, omaan tissimaitoon sekoitettuna, kuinkas muutenkaan!

Vauva ei saanut itkeä kymmentä sekuntia kauempaa ja tuli sitterissä nukkumaan kylpyhuoneeseenkin suihkuni ajaksi.

Sillä mitäpä, jos vauva heräisi ja alkaisi vaikka ITKEÄ (!!) asunnon toisessa päässä (matka oli noin 15m) juuri kun minulla on shampoot päässä!? Sittepä alat ensin huuhdella tukasta vaahtoa viemäriin, jonka jälkeen joutuisit vielä laukkaamaan tuon äärettömän pitkän matkan vauvasi luokse! Samaan aikaan, joka sadasosasekunti jonka olit poissa, vauva-raukka traumatisoituisi yhä pahemmin ja tiedä vaikka lopulta koko perusturvallisuus olisi täysin säpäleinä!

Ei sellaista nyt voinut, ei!

Ei, ei, ei. Menisi vielä hyvä vauva piloille.


Esikoinen oli syntymästään asti hyvin temperamenttinen ja itku muuttuikin todella nopeasti vaativaksi raivohuudoksi. Tilannetta ei helpottanut parin kuukauden iässä alkanut koliikki. Siinä me usein oltiin; minä jo toista tuntia huutavan vauvani kanssa, hyssytellen ja tuntien itseni täysin tyhjänpäiväiseksi äitinä, kun mikään ei auttanut. Ja lopulta vauvan kanssa duettona itkien pahaa mieltä, kun en pystynyt auttamaan pientä, viatonta lastani hädän hetkellä.


Entäs ne yöt, joita vauva ei huutanut, tai vähintäänkin inissyt ja kitissyt viidentoista minuutin välein?

Ne yöt meni taas vaihteeksi vahtiessa, että Helpostisärkyväni varmasti edelleen hengittää.

23-vuotiaana kolmannen lapsen vauva-aikana oli hiukan eri pössis.

Kaikki ei ollut enää uutta ja ihmeellistä, joten kolmannen lapsen kanssa ei stressannut samalla tavalla. Kuopus eli melkein pelkällä rintamaidolla vuoden ikäiseksi asti, eikä minua lapsen haluttomuus kiinteiden aloituksen suhteen stressannut millään tavalla.

Helppoahan se vain oli! Ja luonnollista.

Neuvolan suositukset kun olivat vain SUOSITUKSIA, ei sääntöjä, sen jo kolmannen lapsen kohdalla ymmärsin.

Ja niin kuin tekstin alussa jo selvisikin, niin saatoinpa silloin tällöin ostaa jopa niitä vauvan ruokia valmiiksi purkitettuina ihan marketista, tuntematta minkäänlaisia omantunnontuskia siitä!


Koliikin saimme myös nuorimman kanssa kokea, mutta osasin jo luottaa siihen, ettei lapsi siitä rikki mene, vaikka huutaisi kitarisat pullistellen vielä toisetkin kaksi tuntia.

Harmilliselta se toisen kipuilu kyllä edelleen tuntui.


Summa summarum

Kolmannen kanssa oli rennompaa. Mutta en usko, että ikä oli se suurin vaikuttava tekijä. Ennemminkin vaikutti oma itsevarmuus äitinä ja luotto siihen, että teki oikein ja osasi.

Sekä ymmärrys siitä, ettei se oikeasti ollut niin justiinsa.


Mitä tuohon vanhemman yleiseen kypsyyteen tulee: onneksi vauva syntyy vauvana, eikä isona lapsena, jolle vielä tarvitsisi elämänviisauksia opettaa. Vaikka nuorena saisikin lapsen, niin siinä on pari hyvää vuotta aikaa vielä itse kasvaa ja kypsyä ajatustensa kanssa ennen varsinaisen kasvatustyön alkamista.

Ja nuori vanhempi, se kuulkaa kypsyy aika hemmetin nopeasti!

En myöskään usko, että kukaan meistä on vanhempana "valmis" ensimmäisensä kohdalla (jos viimeisenkään), oli sitten nuori tai ei.

Vanhemmuuteen hyvin vahvasti kasvetaan :)


Hyvää äitienpäivää kaiken ikäisille äideille! :)

398 views

JOIN MY MAILING LIST

© 2023 by Lovely Little Things. Proudly created with Wix.com

  • Instagram
  • YouTube
  • Facebook
  • Pinterest
  • Black Facebook Icon
  • Black Instagram Icon