• Jane

Vinkkejä arkeen osa 2: Nuku, tai koht sullon rikos-vitun-rekisteri



Jos saisin listata kolme tärkeintä tekijää hyvinvointiin, niin ne olisivat riittävä uni, terveellinen ruokavalio ja ympäristö. Näistä kolmesta itselleni tärkeimmäksi on osoittautunut laadukas uni, joten puhutaan siitä. Mutta miksi se uni on niin tärkeää? Pieni tarina tähän väliin.

Olipa kerran nuori äiti. Heitetään nyt nimeksi vaikka "Jane". Janella oli jo kolmas huonosti nukkuva, sillä hetkellä puolivuotias, vauva. Eivät Janen isommatkaan lapset olleet edelleenkään erityisen hyviä nukkujia. Se tarkoitti huonosti nukuttuja öitä kuudetta vuotta putkeen.

Oli luminen ja kylmä talvipäivä ja Janen kolmas vauva oli tehnyt hampaita jo viikon. Hampaiden teon myötä niistä huonoista öistä oli muuttunut aivan helkutin huonoja öitä. Unta tuli aivan liian vähän ja unenlaatu oli täysin ala-arvoista. Mutta arki, se meni siitä huolimatta eteenpäin.

Eräänä päivänä Janen äiti tarvitsi kyydin asioille, joten Jane antoi äidille kyydin. Asiat saatiin hoidettua ja Jane pääsi viemään äitiään kotiin.

Kelan parkkipaikalla pumpulisilla aivoilla varustettu, huonosti nukkunut äiti-ihminen lähti peruuttamaan pois parkkiruudustaan, unohti täysin, että oli peruuttamassa ja peruutti toisen, parkissa olleen, auton persiiseen. Kuului vaimea "töks". Vaimea sen vuoksi, että vauhtia oli yhtä paljon, kuin peruuttelijan aivoissa. Eli juuri ja juuri niin paljon, että pystyi toteamaan, ettei auto (tai ne aivot) ollut täysin pysähdyksissä.



Jane nousi autosta jännittyneenä, kuinka kävi. Paikalle kerääntyi myös muutama muu ihmettelemään Janen susipaskaa ajotaitoa ja havainnointikykyä. Mutta kas, siinä joukolla kummastellessa yhdessä tuumin todettiin, ettei toiseen autoon tullut yhtikäs mitään! Ei nirhaumaa, ei naarmua! Janen miehen auton punainen maalipintakin, sekä takapuskuri, säilyi kuin uutena. No harm done ja matka jatkui.

Jane vei äitinsä kotiin ja äiti kysyi tulisiko tytär myöhemmin käymään ja hän lupasikin tulla. Jane kävi kotonaan ja lähti jonkin ajan kuluttua äitinsä luokse juomaan lupaamansa kahvit.

(Oikeasti sopivampi valinta olisi ollut oma sänky ja välikuolemat vauvan viekussa.)

Jane lähti äidilleen ja saapui äidin kodin vieressä olevalle tielle. Hän päätti parkkeerata auton tien vieressä seisovan, valkoisen pakettiauton eteen. Jäätynyt loska narskui ja kitisi auton renkaiden alla, kun Jane käänteli autoa pakun eteen.

Olipa naftia!

Hetken siinä blondeiltuaan Jane huomasi 10m päässä, tien reunassa olevan enemmän väljää. Hän päätti tehdä suunnitelmiin muutoksen ja parkkeeratakin mielummin sinne. Se sujui paremmin, kuin tanssi, ja Jane pääsi viimein juomaan sumpit äitinsä kanssa!

Meni viikko, ehkä kaksi, kun poliisi soitti Janen miehelle. Kyseli onko vaaleatukkainen nainen ajanut miehen autolla. Tuntomerkkejä vastaava tapaus oli kuulemma kolhaissut toista autoa. Mies tunnisti vaaleatukkaisen vaimokseen ja sanoi, että puhelu taitaa olla hänelle.

Jane otti puhelimen ja kyseli, mitä asia koskee. Poliisisetä kertoi, että Jane oli kolhaissut autoa ja paennut paikalta, tapauksella oli silminnäkijäkin. Jane mietti, mihin ihmeeseen Kelan parkkipaikan autoon oli muka tullut kolhu? Osuman saanut kohtahan tarkistettiin paremmin, kuin tullissa muuliksi epäillyn henkilön takapuskuri? Ja vielä monen ihmisen voimin! Onneksi Jane kuitenkin tajusi pitää turpansa kiinni.


Poliisisetä ohimennen mainitsi tapahtumapaikan ja silloin Janelle tuli outo olo, että "Hetkonen..." Jane kysyi poliisilta, että: "Siis missä tämä kolhiminen oli sattunut?" Poliisi antoi Janen äidin osoitteen. "Mutta... Missä vaiheessa?" mietti Jane kuumeisesti. Missä vaiheessa hän oli muka kolhinut toista autoa!?

Mysteeri selvisi nopeasti ja kolhitun auton tuntomerkit saatuaan Jane tajusi sen äitinsä asuintalon edessä antamansa "Suomen surkein kuski" -esityksensä aikana kolaroineensa paikalla olleen valkoisen pakettiauton. Se nariseva ja kitisevä elementti ei siis ollutkaan jäätynyttä loskaa.

Se olikin kahden auton kiihkeästi suutelevat maalipinnat. Ha, erikoista!

Ja silminnäkijä, hän oli läheisen päiväkodin työntekijä, joka oli nähnyt Janen kolhivan auton, "pakenevan" rikospaikalta kymmenen metrin päähän, parkkeeraavan auton (onnistuneesti tällä kertaa) ja nousevan huolettomasti autosta ja jatkavan elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunut (kumma juttu)! Ei auttanut selittelyt ja näin tämä unissaankävelevä naishenkilö sai n. 70 euron sakot ja merkinnän rikospaikalta pakenemisesta.

Ainiin ja sen pakettiauton omistaja! Hän oli ammatiltaan, kuinkas muutenkaan, itsekin poliisi. Poliisi, joka ei ollut lainkaan mielissään nähdessään tuon pikku pusun jättämät "huulipunat" siviiliautonsa puskurissa.

Onneksi tuli kuitenkin pidettyä suu kriittisillä sekunneilla kiinni. Ei olisi ollut viisasta paljastaa vielä se saman päivän aiempikin ajo-näytös Kelan parkkiksella.


Mutta tarinan opetus on, että älä ole niin kuin Jane! Jos väsyttää: NUKU. Hanki tarvittavat tunnit unelle ja sitä kautta toimivalle päälle. Hanki ne tavalla, tai toisella! Se on oikeasti tärkeää.

Ps. Älä aja myöskään kuumeessa. Ei vaikka olisi muutto päällä ja deadlinet paukkuisi. Voipi muuten saada talonyhtiön roskasäiliöt kovastikin kyytiä! :)

152 views

JOIN MY MAILING LIST

© 2023 by Lovely Little Things. Proudly created with Wix.com

  • Instagram
  • YouTube
  • Facebook
  • Pinterest
  • Black Facebook Icon
  • Black Instagram Icon